Hurjaa kyytiä menee kyllä nää päivät!! Hyvä, että perässä pysyy...
Elokuussa 2017 tapahtui meidän perheessä suuri muutos, kun tämä äiti lähti opiskelemaan lähihoitajaksi!
Susanna aloitti myös ekan luokan. Vilma, Max ja Henna aloittivat päiväkodin. Onneksi kaikki pääsivät samaan päiväkotiin ja siellä järjestettiin myös esikouluryhmä, kun Henna aloitti sen! Eli siis kertaheitolla uudet kuviot! :)
Jännitti kyllä, että miten lähtee sujumaan, mutta kaikki on mennyt hienosti. Eniten jännitin äidin pienen pojan suhtautumista uuteen kuvioon. Onneksi myös päiväkodin henkilökunta on ihanaa porukkaa. Ei ole vähätelty äidin jännitystä ja kaikki on otettu vastaan resurssien mukaan ja on kerrottu päivän kulusta lapsia hakiessa! <3
Turvallisin mielin voin lapset jättää hoitoon ja vielä kun tykkäävät olla siellä! :)
Susannan kouluaamut ovat olleet hankalia, kun jostain kumman syystä paniikki iskenyt, kun puhelimen hälytys soinut. Pieni jännittänyt kauheasti, että on ajoissa ja kaikki mukana! Onneksi siinäkin on ollut avuliaita kaverien vanhempia ja paras ystäväni auttanut TOSI paljon!
Lokakuussa mies mursi jalkateränsä niin on Susanna on voinut kotoonta lähteä kouluun, ja on ollut koulun jälkeen joku kotona. Hyviä puolia, kun on aina etsittävä!
Minä olen koulussa kerennyt suorittamaan kasvun tukemisen ja ohjauksen jakson, työssäoppimisen ja näytön. Jatekettiin sitten hoidon ja huolenpidon jaksolla ja kohta on senkin teoriat suoritettu ja lähtään kentälle!
Huh sentään.. :O
Lääkelaskutentti on läpäisty.
Parhaillaan menossa ensiapua ja käytännön harjoituksia.
Viime perjantaina kokeiltiin elvyttämistä, lakanoiden vaihtoa petipotilaalle. petipotilaan pelastamista sängystä tulipalon sattuessa (on muuten rankkaa hommaa, vedettiin kaveria pitkin käytävää ja raput alas ulko-ovelle asti), petipotilaan pesua, imun käyttöä ja lisähapen antoa maskilla tai viiksillä.
Tänään sidottiin haavoja ja lastattiin murtumia, mietittiin ja kokeiltiin mihin kaikkeen kolmioliina on oiva väline.
Mitattiin verensokeria, verenpainetta manuaalisesti ja annettiin kaverille injektio ihon alle. Hengissä selvisin injektion antamisen ja ottamisen! :) Lihakseen annettavat injektiot jäivät seuraaville tunneille.
Ollaan käytyä sairaskohtauksia läpi, lääkkeitä; niiden muotoja, vaikutuksia ja antotapoja.
Tutustuttu erilaisiin hoitovälineisiin.
Oon käynyt puhtaanapito tunneilla siiivoamassa siivojan mukana palvelutaloa.
Ollaan tehty erikoisruokavalioille sopivia ruokia ja syöty ne itse.
Paljon on tullut tietoa!
Tuleva harjoittelu ja näyttö jännittää, sen kun saan suoritettua niin oon iloinen! Jännittävää mennä palvelutaloon, oikeastaan pelottavaa. Pitää vaan rohkein avoimin mielin mennä ja olla tarkka etenkin lääkkeiden kanssa.
Susanna ja Henna oppivat lukemaan syksyn aikana! Pienet kullanmurut kirjoittelevat ja lukevat kaikkea mikä eteen sattuu. <3 Missä minun pienet tytöt on?
Susannalla menee koulu tosi hyvin. Opettaja kehui, kun Susannan voi laittaa kenen viereen tahansa istumaan, kun tulee kaikkien kanssa toimeen. Tunnollinen ja antaa muille työrauhan.
Hienosti on läksyjen teko sujunut ja kokeet on menny hyvin.
Hennallakin menee eskari hienosti ja tämä tyttö harjoittelee englantia. Monen monta sanaa sieltä jo tuleekin ja taitaapi pari lausettakin osata!
Max ja Vilma tykkäävät olla päiväkodissa ja enää ei olekaan niin hirveää vaikka oma rakas tuki ja turva sisarus ei ole samassa pienryhmässä. Tämä eri pienryhmissä olo on ollut jo alusta asti, mutta tottakai se oli aluksi pelottavaa/jännittävää kun se veli tai sisko ei ollutkaan koko ajan siinä niinkuin kotona olivat tottuneet.
Ja tämä jako siksi että löytäisivät omiakin kavereita. Saavat myös päivän aikana leikkiä keskenään, jos siltä tuntuu. Max on löytänyt nyt pari kaveria ja poika on päiväkodin myötä reipastunut ihan uskomattomasti.
Päiväkoti täyttää minun päivä sovellusta lapsille (ei eskareille) niin tänään luki että Vilma ja Max ovat halunneet lukea kahdestaan kirjaa toisilleen! <3
Siellä päiväkodissa on myös saanut olla sylissä, jos siltä on tuntunut. Vilmalla oli huono aamu ja sinne hoitotädin syliin jäi miettimään mitä alkaisi tekemään! <3
Aloitetaan Susannan kanssa uusiksi harjoittelut itsenäisestä kouluun lähdöstä, kun taitaa tuo mieskin kohta töihin takaisin palata.
Sellainen pieni katsaus mitä meille kuuluu!
Tämän takia on ollut hiljaistakin. :[
Mietin vaan, että mihin tää aika juoksee? Missä mun pienet rakkaat vaippapyllyt on!?
Onneksi sentään vielä pieniä ja tulevat kaikki syliin ja äitikin saa hullutella vielä!!! :)
Edessä se päivä kun syliin ei enää tulla ja ehkä se päivä kun äiti on nolo! :D
Nyt saunan lämpöön!
Huomenna tiedossa ryhmätyön esitys!
