Ensin pikkusiskoni kanssa, esikoiseni kanssa kahteen otteeseen, poikani kanssa ja nyt oli kuopukseni vuoro. On meidän toka lapsikin käynyt tämän tutkimuksen läpi, mutta isi oli silloin mukana.
Niin oli tarkoitus tälläkin kertaa isin lähteä mukaan, mutta toisin kävi.
Isi sai työkeikan viikoksi toiselta paikkakunnalta, myös yöpyi siellä, kun oli pitkän matkan päässä.
Niin jälleen kerran minä lähdin mukaan.
Menimme maanantai illaksi osastolle. Olimme puoli seitsemän aikaan jo osastolla eli hieman etuajassa, mutta onneksi se ei haitannut.
Illalla Vilma sai kanyylin käteensä ja otettiin verinäytteet, että näemme ettei mitään estettä ole kokeelle. Kanyylin laitto meni todella hienosti, neiti tuijotteli katossa olevaa pelle-mobilea, eikä virkannut koko aikana mitään. Kädenkin piti koko ajan ihan paikallaan. Onneksi kanyylin laitto onnistui heti ensimmäisellä yrittämällä.
Sen jälkeen katselimme telkkaria ja tablettia. Yhdeksän aikaan Vilma sai iltapalan, jonka jälkeen harjasimme hampaat. Vasta kymmeneltä sain neidin nukahtamaan. Neiti ei nimittäin oisi halunnut jäädä yöksi sairaalaan.
Yöllä sitten valvoimme tunnin verran, kun kotiin olisi pitänyt päästä. Outo paikka niin eihän siinä kunnolla nukuta.
Aamu kuudelta oli herätys ja painon mittaus, pissanäytekin olisi pitänyt antaa, mutta se ei nyt onnistunut. Ja aina tämän jälkeen, kun kävi pissalla piti soittaa kelloa, että hoitaja tulee ottamaan painon ja hakemaan pissan. Neiti oli kyllä tosi kiukkuinen, kun herätettiin kesken unien ja nostettiin pystyyn. (Tosin äiti oli melkein aina kerennyt punnita ennen hoitajan tuloa.)
Kahdeksalta otettiin seuraavat verinäytteet.
Monen monen kertaa pyydettiin vettä, kiukuttiin, pyörittiin lattialla, revittiin sukat jalasta, viskattiin Muru-nukke lattialle...
Tämä kerta oli kyllä kaikista haastavin!
Mikään lelu tai peli ei kelvannut varastosta, vaikka oli erilaisia leluja, kuin kotona.
Siintä kumminkin selvittiin ja neiti oli syömättä ja juomatta 16 tuntia! Ei siis ihme jos kiukuttaa.
12 paasto päättyi, veri- ja pissanäytteet ja loppu paino vielä.
Vihdoin sai juotavaa ja syötävää pieni neiti.
Sitten odottelimme, että saimme kanyylin pois ja että lääkäri kävi meidän luona.
Vihdoin kymmentä vaille kaksi pääsimme lähtemään kotiin. Pääsimme ulos ja Vilma neiti kaatui suoraan mahalleen, kun oli niin poikki tutkimuksesta. Pieni rakas nukahti saman tien autoon, kun sain vyöt kiinni! <3
Vielä kaupan kautta kotiin, kun Vilma itse halusi ostaa siskoille, veikalle ja Sanni-tädille yllärit!
Nyt odotellaan keskiviikkoa, että saadaan tulokset!
Iso kiitos Sannille, jonka ansiosta sain tämän toimimaan. <3
Onneksi täällä kotonakin kaikki oli mennyt hyvin! Maxia jännitin eniten, mutta turhaan. :)
Voi kuinka Vilma nautti olla kotona ja niin nauttivat muutkin kun saivat pikkusiskon takaisin kotiin! <3 On ihana huomata miten tärkeän rakkaita nuo lapset ovat toisilleen! <3<3<3
![]() |
| "Kotiin" |













